Kerromme Anita-kanan elämästä tarinasarjan, jonka avulla pääset tutustumaan, miten me kasvatamme suomalaista alkuperäisrotua ja turvaamme jo sukupuuttoon kuolleeksi luullun ja arvokkaan geenipoolin säilymisen jälkipolville.
Anita on piikkiönkannan maatiaiskana, joka on harvinaista suomalaista alkuperäisrotua. Rotu kuuluu Luonnonvarakeskuksen säilytysohjelmaan. Maatiaiskanan juuret juontavat rautakaudelle saakka ja rotu on sopeutunut paikallisiin oloihin. Maatiaiskana on tunnetusti erittäin pitkäikäinen, kestävä ja terve rotu.
Anita-kanan emoparvi
Ensimmäiset 19 maatiaistipua saapuivat Ellun kanalaan jo vuonna 2009. Anita-kanan vanhempaisparvessa on nykypäivänä 650 maatiaiskanaa ja noin 70 siitoskukkoa. Entinen sikala on muuttunut jo kokonaan kanalaksi ja viimeinenkin karsina otettiin kanojen käyttöön tänä syksynä.
Meillä koko tuotantoketju tapahtuu omalla kotitilalla ja turhia ja stressaavia eläinkuljetuksia ei tarvita. Täällä Kallion sukutilalla perheemme on viljellyt maata jo vuodesta 1917 asti. Omilta luomupelloilta saadaan kanoille viljaa ja kanat kasvatetaan eläinarvoa kunnioittaen tarjoamalla kanoille lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistavan elinympäristön ja tärkeän ulkoilumahdollisuuden.
Tämän emoparven munista Anitakin keväällä kuoriutuu.
Anita- tipun haudonta ja kuoriutuminen
Uusia munivia kanoja saamme vain tuottamalla ne itse joka kevät. Tarvitsemaamme määrää maatiaistipuja ei saa mistään muualta Suomesta. Ellun kanalasta keräämme ja valitsemme parhaat siitosmunat hautomakoneeseen. Haudotut munat läpivalaistaan kahteen kertaan ja samalla tarkistetaan hedelmöittyminen ja poistetaan huonot munat. Läpivalaisussa voi munan sisällä nähdä vaikkapa tipun pienen potkivan jalan. Munia on haudottu 21 vuorokautta kunnes Anita-tipu kuoriutuu.
Anita untuvikkona
Anita on vasta pieni tipu ja kuoriuduttuaan muutti tipulaan. Vastakuoriutunut untuvikko tarvitsee vähintään +35°C astetta lämpöä, valoa, laadukasta tipurehua, tietenkin vettä juomakseen ja parvilintuna lajitoveriensa seuraa.
Ellun luona tipuilla on suuret lämpölevyt, joiden alla Anitankin on lämmintä ja turvallista kasvaa. Anita-tipu kavereineen tottuu ihmisiin jo pienestä pitäen kun niitä opetetaan syömään ja juomaan sormella naputellen. Ensimmäisen 6 viikon aikana käytämme paljon aikaa ja vaivaa tipujen sosiaalistamiseen, jotta niitä on helpompi jatkossakin hoitaa. Radio on päällä kanalassa, jotta kanat tottuvat ääniin eivätkä säiky turhaan, sillä isona Anitastakin tulee lemmikkikana.
Anita nuorikkona
Nopeasti kului aika, eikä Anita näytä enää pörröiseltä pallerolta. Se on jo seitsemän viikon ikäinen nuorikko.
Anitan nuorikkoparvi siirtyi juuri poikasrehusta paikallisen tehtaan kasvatusrehuun ja saa vähän ruohoa ja viljoja maisteltavaksi ja aktiviteetiksi. Parvi on myös muuttanut tipulasta suurempaan tilaan kasvatuspuolelle, joka tällä maatilalla sijaitsee tipulan seinän toisella puolella.
Nuorikot opettelevat nyt parven nokkimisjärjestystä. Välillä mitellään leikkisästi ja katsotaan kuka on kuka, joskus taas istutaan alimmalla orrella vierekkäin ja suitaan höyhenpeitettä yhdessä. Pehkun seassa pikku Anita harjoittelee kylpemistä ja kuopimista.
Anita on vielä herkässä iässä ja silloin ei pääse ulos tai isojen kanojen, eikä etenkään kukkojen, seuraan. Lämpöäkin nuorikot tarvitsevat vielä vähintään +15°C, eivätkä siedä vetoa. Myös kuivituksesta on pidettävä tarkasti huolta, sillä nuorikot eivät kestä kosteaa pohjaa, jossa taudit lisääntyy ja leviää. Alustana Ellun nuorikoilla käytetään kutteria ja niille annetaan olkipaaleja tutkittavaksi ja kiipeilypaikoiksi. Uusi olkipaali saakin aina heti kimppuunsa Anitan ja muita uteliaita siivekkäitä.
Maatiaiskanat kasvavat hieman hitaammin kuin tehokanat, jopa 5 - 6 kuukautta, ennen kuin ne alkavat munimaan. Anita on siis aika pitkään nuorikko, vaikka pikkutipuna ei pitkään viihtynytkään.
Anita munii kanalassa
Tämä on aina yhtä jännittävä ja odotettu hetki; Anita muni juuri ensimunansa! Ensimmäinen muna on pieni, eikä ensimmäisessä pikkumunassa aina ole edes keltuaista. Joskus, etenkin nuorilla ensimunansa jo munineilla kanoilla, saattaa tulla tuplakeltuaisella oleva pitkulainen muna. Näitä tuplia tulee harvemmin enää aikuisilla kanoilla, joilla muninta on jo vakiintunut.
Nyt Anita on kuuden kuukauden ikäinen aikuinen muniva kana. Kanojen pesissä meillä on perinteiseen tapaan pehmikkeenä kullankeltaista olkea, johon kana muotoilee itselleen pesän. Maatiaiskanat munivat vain noin joka toinen päivä munan ja se on pienempi kuin tehotuotantorotujen muna. Maatiaisten munat ovat väriltään valkoisesta tummahkoon beigeen, joskus niissä on pilkkujakin ja kuori on kova. Munat keräämme käsin ja säilytämme Munapuodissa, jossa lämpötila on munille sopiva +13-15°C.
Muninnan aloituksen myötä Anitan parvi siirtyi kanatäysrehuun, joka täyttää munivien kanojen ravinnontarpeet. Paikallinen mylläri käy jauhattamassa oman tilan luomuviljasta ja läheisen tehtaan tiivisteestä tuoreen rehun muutaman kerran vuodessa. Lisäksi Ellun kanat saavat päivittäin tuoretta ruohoa tai talvella idätettyä viljan orasta. Tuore ruoka tekee keltuaiseen vahvan värin.
Meidän kanalassa Anita ulkoilee parven mukana päivittäin, syö ruohoa ja kaikkea mitä ulkotarhasta löytävät. Yöt nukutaan turvallisesti korkealla, katonrajassa olevilla puuorsilla sisällä kanalassa.
Kanat munivat meillä yhden talven yli, jonka jälkeen seuraavan kevään ja kesän aikana ne muuttavat lemmikkikanoiksi pieniin parviin harrastajien koteihin.
Anitan sukulainen valkokankaalla
Kesällä 2023 Ellulta haettiin Anitan emoparvesta muutama kana sijaisnäyttelijöiksi Heinähattu, Vilttitossu ja kana -elokuvaan. Elokuvassa vilahtelevan kanan roolinimi sattui myös olemaan Anita. Kana on kovin utelias ja helposti oppivainen, sekä viisas lintu. Siksi se sopii hyvin vaikka leffarooliin.
Eräs toinen Ellulta uuteen lemmikkikotiin muuttanut Anita-kanan sukulainen seikkailee lastenkirjassa, Minja ja Muija ja kanakaaos. Kirjan Pelle-kana haluaa olla varis, mutta on somejulkkis. Ja karkuteillä!
Kana oppii siis hyvin nopeasti. Niitä käytetään "opettajina" kanakursseilla, joiden tarkoitus on opettaa eläimenkouluttajaa tarkemmaksi ja paremmaksi kouluttajaksi, sillä kanojen kanssa kouluttajan virheet näkyvät nopeasti. Kana ei anna kouluttajan virheitä anteeksi samoin kuin koira. Koira haluaa miellyttää omistajaansa, kanaa motivoi ainoastaan ruoka. Ellu sanookin, että kanat oppivat kaiken nopeasti sekä hyvässä että pahassa. Kolmas kerta on jo tapa ja varsinkin huonot tavat ne oppii äkkiä.
Kanojen touhujen seuraaminen on rentouttavaa. Niiden kuopsuttelua, rauhallista kujerrusta ja ympäristön tutkimista ja nokkimista katsellessa aika tuntuu pysähtyvän. Kanat ovat siis hyvin terapeuttisia eläimiä. Mikään ei ole rauhoittavampaa, kuin mennä töiden jälkeen omaan kanalaan keräämään tuoreet kädenlämpöiset munat ja unohtua seuraamaan parvea.
Anita muuttaa uuteen kotiin lemmikiksi
Kesällä Anita ja viisi muuta kanaa saivat uuden kodin!
Uudessa kodissaan noin puolentoista vuoden ikäinen Anita ja viisi muuta maatiaiskanaa pääsivät valvotusti tutkimaan puutarhaa. Mitähän kaikkea mielenkiintoista puutarhasta löytyy?
Kukkolan puolelta kanaharrastajan pikkuparveen muutti myös komea herrasmieskukko Antti. Uudessa kodissa Antti esittelee kujertavaa ääntä pitäen parvelleen ruokinta-, kylpy- ja pesäpaikat. Kiltti ja huolehtivainen kukko kuuluu pieneenkin kanaparveen. Kukko luo turvallisuutta ja hyvinvointia kanoille, vaikka ne kyllä munisivat ilmankin.
Kaikki Ellun kanat muuttavat harrastajien koteihin lemmikeiksi noin vuoden ikäisenä. Ne munivat ensin talven yli täällä Kallion satavuotiaalla sukutilalla. Kaikki entiset munintakanamme ovat siis pitkin eteläistä Suomea levjänä kuin sen yhden sanonnan kanat, tiedätte varmaan...
Mitä tapahtui muille laitumen kukoille?
Kaikista kuoriutuneista tipuista noin puolet on kukkoja. Koska kanalassa ei kanojen hyvinvoinnin vuoksi voi olla liikaa kukkoja, ylimääräiset kukot muuttavat syksyllä pakastimeen.
Ellun kukot saavat kirmata vapaasti kukkolan laitumella koko kesän syöden ruohoa. Lisäksi ne saavat oman tilan viljaa ja GMO-vapaata rehua. Myös turhilta ja stressaavilta eläinkuljetuksilta vältytään kun tiput kuoriutuvat ja kasvavat omalla tilalla. Syksyllä laidunkukot teurastetaan omalla kotitilalla tutun hoitajan toimesta.
Paistikukko on eettisesti hyvä valinta. Tehotuotannossa kukonpojat ovat jätettä, mutta meillä niilläkin on tarkoitus. Kaikki mahdollinen otetaan talteen: sisäelimet ovat varsinaista erikoisherkkua, jalat maistuvat myös koirille ja höyhenet kerätään askartelumateriaaliksi.
Tuore ruoho ja vapaus melkein maistuu paistissa.
Anita jatkaa suomalaisen maatiaiskanan geeniperintöä pienkanalassa
Keväällä kaksivuotias lemmikkikana-Anita hautoo munia ja haaveilee tipuista. Kevätaurinko saa kanan hormonit hyrräämään ja Anita istuu ihan lättynä pesässään ja hautoo sinnikkäästi kolmen viikon ajan allaan olevia munia. Uusia tipuja kuoriutuu ja harrastajalla saattaa kanaharrastus "lähteä vähän lapasesta" kuten Ellulla aikoinaan. Taitaa maatiaiskanojen tulevaisuus olla vielä turvattu ja arvokas geeniperimä saa näin jatkoa.
"Onhan kana sentään aivan ylivertainen eläin kaikkiin muihin kotieläimiin verrattuna." - Sanoi teurastaja Määttänen.
Kanoista saat niin paljon; seuraa, munia, lihaa, kanankakkaa lannoitteeksi ja talouden ruuantähteetkin se muuttaa ruuaksi. Kaikkea tätä ei voi edes rahassa mitata.
Pienkanalan pitäjänä voit itsekin osallistua Suomalaisen maatiaskanan säilytysohjelmaan. Voit liittyä ohjelmaan pienellä harrastajaparvella, kunhan kanat ovat todistetusti puhdasrotuisia ja on hankittu säilytysohjelmasta toiselta säilyttäjältä.
Anita- kanan saaga päättyi onnellisesti ja iloisiin tunnelmiin. Jatkamme myös täällä Ellun kanalassa arvokasta geeniperimän säilytystyötä.
Comentarios