Palvikukko on herkkua!

No nyt sitä saa, nimittäin palvattua maatiaiskukkoa. Ja vain meiltä, ei mistään muualta.

Kun tämän syksyn ensimmäiset palvikukot on saatu niin sanotusti uunista ulos, oli vähän kokeiltava miltä ne maistuvat. Ja ne ovatkin astetta parempaa herkkua, jota ei ihan joka jannun lautaselta löydykään. Minkään marketin hyllystä et myöskään löydä vastaavaa tuotetta. Koko kesän ulkona kirmannutta maatiaiskukkoa palvattuna. Kukot ovat kasvaneet meillä munasta saakka.

Maatiaiskukon liha on tummaa, varsinkin jalat, ja aromi on vahvempi kuin tuotantobroilerissa. Lajihan onkin täysin eri kuin suomalaisessa tehotuotannossa käytetyt. Maatiais-etuliite ei siis ole vain mikään mainoskikka, vaan kertoo vanhasta ja perinteisestä suomalaisesta kotitarve maatiaiskanasta. Maatiaiskukon liha on myös melko kuivaa tai kauniimmin sanottuna vähärasvaista ja uskaltaisin väittää, että melko proteiinipitoista verrattuna vaaleaan höttöön, jota broileriksi kutsutaan. Kukot onkin palvattu nahan kanssa, jotta liha ei kuivuisi liikaa. Palvikukko onkin loistava syötävä, koska se on kypsentämättä valmis ja säilyy pitkään jääkaapissa tai pakastettuna. Se sopii niin salaatteihin, leivän päälle, kiusauksiin ja moneen muuhun.

Ja eikun hommiin. Veitsi vain käteen ja ensin kokonaisesta palvatusta kukosta kannattaa poistaa musta pinta lihan päältä. Reisistä ja rintalihoista löytyy eniten syötävää, muualta joutuu vähän kaivelemaan. Lyhytteräisellä veitsellä kannattaa vuolla ohuita siivuja lihasta, myös haarukkaa voi käyttää apuna kaivelussa ja vaikka ihan sormin riipiä suuhun sopivia siivuja. Kukkoa voi myös pehmittää ensin höyryttämällä sitä kattilassa tai pannulla pienessä vesitilkassa. Jäljelle jäävät luut kannattaa keittää vedessä hitaasti hauduttaen vaikka hernesopan liemeksi tai kastikepohjaksi.